Perimän ja ympäristön vaikutukset persoonallisuuden kehityksessä

Perimä ja ympäristö – Kuinka ne vaikuttavat meihin koko elämän ajan?

Kumpi tuli ensin, muna vai kana? – Olemmeko perimän vai ympäristön tulosta?

Tutkimukset, kuten käyttäytymisgenetiikka, tarjoavat tietoa siitä, kuinka nämä kaksi tekijää kietoutuvat yhteen ja toimivat molemmat selittävinä tekijöinä. Sanotaanko pähkinänkuoressa ja hyvin yksinkertaistettuna, että ensin vaikuttaa vahvasti ympäristö, jonka jälkeen genetiikka astuu vahvemmin peliin.

Ympäristö taasen jaetaan jaettuun ja ei-jaettuun ympäristöön. Jaettu ympäristö viittaa niihin ulkoisiin olosuhteisiin ja kokemuksiin, jotka ovat yhteisiä samassa perheessä kasvaville sisaruksille. Tähän kuuluvat esimerkiksi perheen taloudellinen tilanne, vanhempien kasvatuskäytännöt (tosin tämä voi vaihdella sisarusten välillä), asuinpaikka (ja tämä myös, riippuu muuttaako perhe) ja perheen kulttuuri. Jaettu ympäristö pyrkii selittämään saman perheen lasten samankaltaisuutta. Toisin sanoen, nämä ovat ne tekijät, jotka vaikuttavat kaikkiin perheen lapsiin samalla tavalla.

Ei-jaettu ympäristö tarkoittaa niitä yksilöllisiä kokemuksia ja olosuhteita, joita saman perheen sisarukset eivät jaa keskenään. Näihin kuuluvat esimerkiksi omat ystävyyssuhteet, koulukokemukset, opettajat, yksilölliset sairaudet tai traumaattiset tapahtumat sekä vanhempien mahdollisesti eri tavoin kohteleminen eri lapsia kohtaan. Ei-jaetun ympäristön vaikutus selittää sisarusten välisiä eroja persoonallisuudessa ja käyttäytymisessä, vaikka he ovat kasvaneet samassa perheessä.

Tutkimukset ovat osoittaneet, että ympäristön vaikutus persoonallisuuden piirteisiin vähenee iän myötä, kun taas perimän vaikutus korostuu. Tämä muutos alkaa noin 23 vuoden iässä ja jatkuu tasaisena aina noin 70-vuotiaaksi saakka. Toisin sanoen, vaikka varhaislapsuudessa ympäristöllä on merkittävä rooli, myöhemmällä iällä perimän vaikutus pysyy vahvana. Tämä näkyy erityisesti niin sanotuissa viidessä suuressa persoonallisuuden piirteessä, joihin kuuluvat muun muassa tunne-elämän tasapaino, ekstraversio ja avoimuus.

Yhteisten ympäristötekijöiden, kuten perheen ja kasvatuksen, vaikutus tähän samankaltaisuuteen on yllättävän vähäinen. Sisarusten väliset erot syntyvät siitä, miten heitä kohdellaan eri tavoin perheessä, mikä liittyy niin sanottuun ei-jaettuun ympäristöön, kuten syntymäjärjestykseen ja sisarussuhteisiin.

Perimä on merkittävin tekijä, joka selittää ihmisen ominaisuuksien jatkuvuuden eri elämänvaiheissa. Sen sijaan tärkein selittävä tekijä psykologisille eroille on yksilöllinen ympäristö perheen ulkopuolella ja erot perheessä. Luvut tukevat tätä: persoonallisuuden vaihtelusta 40–60 % selittyy perimällä, vain 0–2 % yhteisellä ympäristöllä ja 40–60 % ei-jaetulla ympäristöllä.

Yhteenvetona, perimä selittää pysyvyyden, mutta ympäristö perheen ulkopuolella vastaa muutoksista.

Vanhemmuuden merkitys

Vanhempien ja lasten välinen suhde on merkittävä tekijä persoonallisuuden kehityksessä, erityisesti murrosiässä.

Kun suhde vanhempien ja lasten välillä oli lämmin ja vastavuoroinen, perimä selitti suuremman osan lapsen myönteisestä ja kielteisestä emotionaalisuudesta. Sen sijaan, kun suhteessa oli paljon konflikteja, ympäristön vaikutus korostui, ja perimän selitysosuus väheni merkittävästi. Tämä viittaa siihen, että positiivisessa kasvuympäristössä nuori voi kehittyä vapaammin perimänsä mukaisesti, kun taas ristiriitaisissa ympäristöissä ympäristötekijät muokkaavat vahvemmin nuoren persoonallisuutta.

Mikä muuttuu elämän varrella?

Nuoruudessa ja varhaisaikuisuudessa ympäristöllä on suuri vaikutus siihen, millaiseksi kehitymme, ja erityisesti vanhempien vaikutus korostuu. Kasvatuksen ja kodin merkitys näkyy erityisesti lapsuudessa, kun taas 9- vuoden iästä eteenpäin nuoren omat valinnat alkavat vaikuttaa entistä enemmän. Tämä johtuu siitä, että nuoret alkavat tietoisesti tai tiedostamatta hakeutua ympäristöihin, jotka vastaavat heidän perinnöllisiä taipumuksiaan.

Mutta tämä dynamiikka muuttuu. 23-vuotiaana perimä alkaa ottaa suuremman roolin ja pysyy vakaana pitkälle vanhuuteen asti. Samalla ympäristön vaikutus persoonallisuuseroihin jatkaa kasvuaan 70- ikävuoteen asti. Näin ollen elämän alkuvaiheessa ympäristöllä on suuri merkitys, mutta myöhemmässä vaiheessa korostuu perimän pysyvyys ja ympäristön hienovaraiset vaikutukset.

Perimä ja ympäristö psyykkisessä hyvinvoinnissa

Perimän ja ympäristön välinen vuorovaikutus ei koske ainoastaan persoonallisuutta, vaan myös psyykkistä hyvinvointia. Esimerkiksi ahdistuneisuudessa ja tunteiden säätelyssä vanhempien lämmöllä on suuri merkitys. Crosnoe ja Elder (2002) havaitsivat, että kaksosista se, joka koki enemmän vanhemman lämpöä, oli vähemmän ahdistunut. Tämä osoittaa, kuinka tärkeää ympäristön tuki voi olla, erityisesti herkkinä kehitysvaiheina.

Käyttäytymisgenetiikan kolme lakia

Käyttäytymisgenetiikan tutkimuksen pohjalta on muotoiltu kolme merkittävää periaatetta. Ensimmäinen on se, että perimä vaikuttaa käytännössä kaikkiin fyysisiin ja psyykkisiin ominaisuuksiin. Toiseksi, samassa perheessä kasvaminen vaikuttaa yksilöiden eroihin vähemmän kuin perimä. Kolmanneksi, merkittävä osa eroista ihmisten välillä johtuu muusta kuin perimästä ja jaetusta kasvuympäristöstä.

Lopuksi

Perimä ja ympäristö ovat molemmat tärkeitä tekijöitä yksilön kehityksessä, ja niiden vuorovaikutus on monimutkainen. Elämän eri vaiheissa ympäristön ja perimän vaikutukset vaihtelevat, ja on tärkeää ymmärtää, kuinka ne muokkaavat meitä. Perimä tarjoaa pohjan, mutta ympäristön kautta voimme kasvaa ja muovautua yksilöinä.

Lähteet

Asbury, K., Dunn, J., Pike, A., & Plomin, R. 2003. Non- shared environmental influences on individual differ- ences in early behavioral development: A monozygotic twin differences study. Child Development, 74, 933–943.

Crosnoe, R., & Elder, G. H., Jr. (2002). Adolescent twins and emotional distress: The interrelated influence of nonshared environment and social structure. Child Development, 73, 1761–1774.