Viha – tunteista voimakkain ja väärinymmärretyin

Viha on yksi perustunteistamme, ja se on osa ihmisen luonnollista tunnevalikoimaa. Vihan kokeminen on inhimillistä ja kuuluu elämään – mutta sen käsittely on usein haastavaa niin lapsille kuin aikuisille.

Itseasiassa koko tunteen käsittely alkaa lapsuudessa tavallaan uhman eli nykyisellä nimellä tahtoiän kautta. Mielestäni tämä hyvin kuvaa viha perimmäistä tarkoitusta eli tuoda esille rajoja. Vihassahan on paljon kiinni siitä, että se kertoo meille tunteena, koska pitää suojautua, kuka kävelee meidän rajojen yli- minä itse tai joku muu. Se on siis suojatunne.

Aivojen rooli vihan tunteessa

Viha syntyy limbisen järjestelmän alueella, erityisesti mantelitumakkeessa (amygdala). Mantelitumake on aivojen ”hälytyskeskus”, joka reagoi uhkiin ja käynnistää taistele tai pakene -reaktion. Kun koemme vihan tunnetta, mantelitumake aktivoituu ja lähettää signaaleja muille aivojen alueille, kuten hypotalamukselle, joka vapauttaa stressihormoneja. Tämä reaktio valmistelee kehoa kohtaamaan uhkan – nostamalla sykettä, lisäämällä verenpainetta ja virittämällä lihakset valmiustilaan.

Samalla etuotsalohko (prefrontaalikorteksi), joka vastaa tunteiden säätelystä ja harkinnasta, yrittää hillitä primitiivistä reaktiota. Jos tämä osa aivoista ei pääse toimimaan kunnolla – esimerkiksi stressin, väsymyksen tai traumaattisten kokemusten vuoksi – viha voi purkautua hallitsemattomasti.

Sisäänpäin ja ulospäin kääntyvä viha

Viha voi ilmetä kahdella pääasiallisella tavalla: ulospäin tai sisäänpäin kääntyneenä. Ulospäin kääntyvä viha näkyy usein aggressiona, raivokohtauksina tai vihamielisyytenä muita kohtaan. Tällainen viha voi vaurioittaa ihmissuhteita ja aiheuttaa haittaa ympäristölle.

Toisaalta viha voi kääntyä myös sisäänpäin, jolloin sitä ei ilmaista avoimesti. Tämä voi johtaa itsesyytöksiin, masennukseen tai ahdistukseen. Sisäänpäin kääntynyt viha on usein näkymättömämpää, mutta yhtä vahingollista – se voi kasvaa sisällä patoutuneeksi ja vaikuttaa sekä fyysiseen että psyykkiseen terveyteen.

Juuri tämä sisäänpäinkääntynyt viha näkyy paljon terapissa ja voi ilmetä esimerkiksi syömishäiriönä.

HUOM! Kun on mittari ihan tapissa, niin pitää vaan saada fyysisesti kierroksia ala. Mikään puhe ei ehkä auta.

Miten vihaa tulisi käsitellä?

Vihan käsittely ei tarkoita sen tukahduttamista, vaan sen tunnistamista, hyväksymistä ja rakentavaa ilmaisua. Kun ihminen oppii ymmärtämään, mistä viha kumpuaa ja mitä tarpeita se heijastaa, sitä on helpompi hallita.

Seuraavat menetelmät voivat auttaa vihan säätelyssä:

1. Tunteen tunnistaminen ja nimeäminen

   
   

   Ensimmäinen askel on huomata, että kokee vihaa, ja hyväksyä tunne osaksi itseään. Tunteen nimeäminen aktivoi etuotsalohkoa ja vähentää mantelitumakkeen yliaktiivisuutta.

   
   

   Pohdi, miksi olet vihainen? Onko joku loukannut sinua? Oletko itse ylittänyt rajojasi? Oletko kenties uupunut? Oletko sittenkään vihainen vai surullinen tai häpeissäsi? Mikä on tunteesi?

   
   

2. Hengitysharjoitukset ja kehon rauhoittaminen

   
   

   Kun viha nostaa kierroksia, tietoisen hengityksen avulla voi rauhoittaa autonomista hermostoa ja estää tunteen hallitsematonta purkautumista.

   
   

3. Rakentava viestintä

   
   

   Vihan ilmaisu ei tarkoita toisten syyttelyä, vaan omien tunteiden ja tarpeiden selkeää kertomista. "Minä-viestit" auttavat viemään keskustelua eteenpäin ilman, että tilanne eskaloituu. Pohdi, miten voit viestiä, että mitä sinä tarvitset?

   
   

   Ensin kannattaa itselleen selkeyttää oma tarve, jolloin se on helpompi viestiä toiselle.

   
   
   
   

Vihan käsittely lapsuudessa – sukupolvien ketju

Vihan käsittelyn oppiminen alkaa jo varhain lapsuudessa. Pieni lapsi kokee vihaa luonnostaan turhautumisen hetkellä, mutta ei vielä osaa säädellä sitä. Jos lapsi saa turvaa ja hyväksyntää näinä hetkinä, hän oppii ajan myötä sietämään ja ilmaisemaan vihaa hallitummin.

Valitettavasti monissa perheissä vihan tunne koetaan vaikeaksi – sitä saatetaan pelätä, torjua tai rangaista, jolloin lapselle syntyy käsitys, että viha on kielletty tunne.

Tämä voi johtaa siihen, että vihaa tukahdutetaan tai se ilmaistaan epäterveellä tavalla. Näin vihan käsittelyn vaikeus siirtyy sukupolvelta toiselle. Jos vanhemmat eivät ole saaneet mallia siitä, miten vihaa voi käsitellä rakentavasti, heidän on vaikea opettaa sitä omille lapsilleen.

Viha voimavarana

Vihahan usein koetaan negatiivisena tunteena, vaikka sen voisi nähdä voimavarana. Viha kertoo meille tärkeistä rajoistamme ja tarpeistamme, ja oikein käsiteltynä se voi johtaa muutokseen ja henkilökohtaiseen kasvuun. On tärkeää, että sekä lapset että aikuiset oppivat hyväksymään vihan tunteen ja ilmaisemaan sen rakentavasti.

Viha ei ole vihollinen – se on viesti, joka kutsuu meidät tutkimaan itseämme ja suhdettamme ympäröivään maailmaan. Kun opimme suhtautumaan vihaan avoimesti ja myötätuntoisesti, voimme murtaa sukupolvien ketjun ja luoda tilaa terveelle tunneilmaisulle.

Esimerkiksi itselleni tämä on ollut pitkä tie eli vihan käsittely. Minulle vihan tunne on ollut aina helppo tunne tuntea ja se on toisaalta vienyt todella paljon eteenpäin. Eli en ole kokenut vaikeaksi kokea vihaa, mutta sen kanavointi on ollut osittain epätervettä. Toisaalta olen saanut siitä ison voimavaran ja energian, jonka avulla olen saanut aikaan paljon muutoksia.

Matkani varrella olen pyrkinyt tekemään vihasta ystäväni, ei vihollista. Jotain se aina yrittää minulle kertoa. Pyrin hieman hengittelemään ennen kuin annan sen kertoa asioita ja joskus tämä toimii, mutta joskus taas ei. Tässä taas itsemyötätuntoa. Joissakin tilanteissa, etenkin väsyneenä ja huonosti syöneenä, yksinkertaisesti pinnani ei pidä ja tulee vain sanottua turhia asioita ja raivottua ihan taaperona. Sitä se elämä on. Aina voi pyytää anteeksi.